Hyvinvointialan yrittäjä Joni Jaakkola harrasti aktiivisesti teininä golfia, mutta ensin tuli armeija ja sitten muut kiireet, jotka veivät miehen mennessään. Golf jäi kokonaan, mutta parinkymmenen vuoden tauon jälkeen hän on tehnyt paluun lajin pariin.
Joni ja hänen vaimonsa pyörittävät työkseen Helsingin Pasilassa kuntosalia ja valmennuskeskusta. Sen lisäksi hän pitää eri puolilla Suomea työhyvinvointiluentoja. Kolmannen kivijalan muodostavat verkkovalmennukset.
Yrittäjän arki on varsin kiireistä, semminkin kun kotona ovat myös 2- ja 10-vuotiaat pojat, mutta silti hän pyrkii raivaamaan kalenterista tilaa golfille.
”Pelaan golfia ihan vain siksi, että se pirun kivaa ja kiehtovaa. Golf on myös mukavaa vastapainoa voimailulle ja yrittämiselle”, Joni sanoo.
Jonin yrityksen asiakkaat ovat pääasiassa ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat kuntoa kohottamalla ja ruokavaliota muuttamalla parantaa terveyttään. Hänelle onkin muodostunut 15 vuoden yrittäjyyden aikana hyvä kuva siitä, miten suomalaiset voivat.
Suuri ongelma Jonin mielestä on se, että ihmiset eivät nykyään liiku tarpeeksi. Käydään töissä autolla, tehdään töitä istuen ja löhöillään kotona sohvalla, hän kuvailee. Kun sama toistuu päivästä toiseen riittävän pitkään, se heikentää väistämättä hyvinvointia.
“Jos askeleita kertyy mittariin alle 6 000 päivässä, se kielii siitä, että arki on aika passiivista”, Joni konkretisoi.
Siksi Joni pitää tärkeänä, että ihmiset löytäisivät itselleen liikuntamuodon, kuten golfin, jota olisi mukava lähteä harrastamaan. Tällöin näitä paljon puhuttuja askeleita kertyisi melkein huomaamatta. Hän näkee golfin ennen kaikkea fyysisen aktiivisuuden lisääjänä.
”Onko lenkkipolku tärkeämpää kuin kuntosali? Tämän keskustelun aika on sen jälkeen, kun saamme ensin perän ylös penkistä. Yleensä sen saa, kun löytää harrastuksen, josta tykkää.”
Hän ei itse esimerkiksi pidä lenkkeilystä, mutta jalkapallon perässä hän jaksoi aikoinaan juosta nurmella viisikin tuntia päivässä. Sama pätee nykyään golfiin, tosin juoksemisen sijaan kentällä liikutaan reippaasti kävellen.
”Kaikki, joihin golfkärpänen on puraissut, tietävät, kuinka koukuttavaa se on.”
Kun mielekäs laji löytyy, syntyy sisäinen halu lähteä liikkumaan, eikä siihen tarvita personal traineria selän taakse vaanimaan, Joni muistuttaa. Range-harjoittelunkin voi nähdä lihaskuntoharjoituksena.
”Yksi golflyönti voi hyvinkin vastata etunojapunnerrusta”, hän vertaa.
Jonin tasoitus on nyt parinkymmenen luokkaa, kun junnuvuosina se käväisi parhaimmillaan kympissä. Singel-tasoitus se on nytkin mielessä, vaikka aika on työn, perheen ja muiden harrastusten takia kortilla.
”Golf on vähän niin kuin polkupyörällä ajaminen. Sitä ei täysin unohda, vaikka olisikin pidempi tauko välissä”, hän sanoo.
Lähes 30 vuoden saliharjoittelu auttaa varmasti siinä, että Joni saa pallon lentämään pitkälle, mutta harmittavan usein myös vinoon. Sen takia hän kävi hiljattain golfopettaja Anu Alpin pakeilla.
”Tunnissa löytyivät syyt sille, miksi pallo lähtee varsinkin puumailoilla pitkin mäkiä. Niitä oppeja täytyy vielä käydä hinkkaamassa rangella.”
Joni asuu Lempäälässä, jossa sijaitsee Hiisi-Golf. Siellä tulee pelattua aamuisin ennen töiden aloittamista.
”Käyn usein kasilta tuuppaamassa yhdeksän reikää, mihin menee puolitoista tuntia. Siinä saa mukavan aamuliikunnan ja on vielä koko päivä edessä.”
Mikäli Joni käy pelaamassa 18 reikää, hän haluaa pyhittää koko päivän pitkälti golfille, koska ei pidä kiireen tunnusta kentällä.
”Jos lähden aamulla pelaamaan, sovin seuraavan työvelvoitteen aikaisintaan neljäksi iltapäivällä, ettei minun tarvitse juosta 18. viheriöltä suoraan Teams-kokoukseen. Täydellisenä golfpäivänä ehdin käydä kierroksen jälkeen suihkussa ja saunassa sekä syödä lounaan.”
Kuulostaa aika hyvältä, vai mitä?
