Kun golfkärpänen puraisee

Kokeiltuaan golfia Jari Poikolainen vakuuttui, että siitä tulisi hänelle uusi harrastus. Alkuun pääsemiseen tarvittiin ripaus arpaonnea.
Share on facebook
Share on whatsapp
Share on email
Share on twitter

”Velipojan vanhat mailat olivat odotelleet ulkovarastossa 15 vuotta. Alkukesällä kommentoin erääseen Golfliiton somejulkaisuun, että enää puuttuu green card. Heinäkuussa sain yhteydenoton, että arpaonni oli osunut kohdalleni”,Jari Poikolainen muistelee.

Golf on laji, johon on mahdollista hurahtaa totaalisesti kertaheitolla. Niin käy monelle. Kun se kuuluisa golfkärpänen puree, tauti tarttuu heti. Onnettaren pienellä avustuksella näin kävi myös Jari Poikolaiselle, joka voitti viime kesänä Suomen Golfliiton Koko Suomi golfaa -kampanjan yhteydessä arvotun alkeiskurssin.

Onnistuminen koukuttaa

Poikolainen myöntää, että kurssille lähteminen jännitti. Muutamien opiskeluaikoina suoritettujen rangevierailujen lisäksi tuntumaa lajiin ei ollut.

Jo alkeiskurssin aikana Poikolainen kuitenkin huomasi, että hyvät osumat ja korkealle ilmaan nousseet lyönnit tuottivat onnistumisen kokemuksia, joita hän halusi saada lisää. Onnistuminen koukutti.

Myös ajatus siitä, että jokaisella lyönnillä avautuu uusi mahdollisuus onnistua, aiemmista lyönneistä riippumatta, sai Poikolaisen jatkamaan pelaamista. Pelaamalla kehittyivät myös taidot, ja omat vahvuudetkin alkoivat kirkastua.

“Draiveria markkinoitiin vaikeana, mutta se oli maila, jonka sain parhaiten haltuun! Avauslyönneistä muodostui minulle vahvuus ja uskalsin siirtyä jopa keltaiselle tiille pelaamaan”, Poikolainen iloitsee.

Taidot kehittyvät vaiheittain

Taitojen oppimista, mikä monet golfin aloittajatkin koukuttaa, on tutkittu laajasti liikuntasuorituksissa. Motoristen taitojen kehittymisessä on havaittu neljä eri vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa suoritus paranee harjoittelun myötä. Osumia tulee aiempaa enemmän, ja pallo lentää pidemmälle.

Toisessa vaiheessa suoritus yhdenmukaistuu – liikejärjestys alkaa vakiintua ja lyöntiliikkeet muistuttavat yhä useammin toisiaan. Vaihe kerrallaan golf tarjoaa jatkuvasti uusia ärsykkeitä ja kehityskohteita – niin teknisiä kuin taktisiakin.

Taitojen oppimisen kolmannessa vaiheessa suorituksen pysyvyys lisääntyy. Pysyvyys voi golfissa tarkoittaa esimerkiksi oman lyöntitavan tai rutiinien löytymistä. Pallon lentorata alkaa kerta kerralta vakiintua. Tässä kohtaa taitojensa kehittämisen tiellä on myös Jari Poikolainen.

“Kaipaan tasalaatuisuutta lyöntiin, kädessä olevasta mailasta riippumatta. Siihen tarvitaan lyöntejä, lyöntejä ja lyöntejä. Ei ole oikotietä onneen”, hän naurahtaa.

Viimeisessä taitojen oppimisen vaiheessa suoritus on sovellettavissa uusissa ympäristöissä. Kalteva alusta, pallon huono makuu tai hiekkaeste eivät enää romuta lyöntisuoritusta, vaan pelaaja kykenee siirtämään oppimansa taidon muuttuneeseen ympäristöön. Poikolaista kiehtoo myös golflyönnin yksilöllisyys. Muiden pelaajien lyöntejä seuratessaan hän on oivaltanut, että jokaisella pelaajalla on oma persoonallinen tapansa lyödä.

Golfhenki motivoi jatkamaan

Golfiin kuuluu myös paljon muita koukuttavia elementtejä. Jo pelkkä luonnossa oleilu on monelle harrastajalle syy lähteä kerta toisensa jälkeen kiertämään väyliä. Poikolaiselle suurimpia elämyksiä ovat taitojen kehittymisen lisäksi tuottaneet juuri golfkenttien hyvin hoidetut ympäristöt ja alati muuttuvat maisemat.

Sama kenttä näyttäytyy erilaisena vuorokauden ja vuodenajan muuttuessa. “Jos peli ei suju, kannattaa katsella maisemia. Jokainen päivä golfkentällä on erilainen. Juuri se vaihtelu koukuttaakin”, Poikolainen sanoo.

Toisia viettelee oman kierrostulosennätyksen tai täydellisen lyönnin metsästäminen. Golfkierroksella jää aina hampaankoloon lyönti jos toinenkin, jotka olisi voinut lyödä paremmin. Juuri siksi golfista saakin usein elinikäisen harrastuksen. Ammattilaispelaajatkaan eivät pelaa täydellisiä kierroksia. Aina löytyy jotain, jossa voi vielä kehittyä.

Hienoja kohtaamisia

Golfkenttä on myös oivallinen paikka sosiaalisten verkostojen kasvattamiseen. Seuroissa vallitsee usein yhteisöllinen tunnelma, ja kierroksilla solmitaan ystävyyssuhteita. Yhteinen harrastus saattaa tuoda yhteen hyvinkin erilaisia, eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

Poikolaisen golfinnostus poiki välittömästi toisenkin golfkärpäsen pureman, kun 14-vuotias poikakin ilmoitti haluavansa kokeilla lajia. Alkeiskurssin jälkeen Poikolaiset ovat uskaltautuneet jo muutamalle isä-poika-kierroksellekin. Poikolainen kertoo, että tuntemattoman peliryhmän matkaan hyppääminen on sekin ollut positiivinen kokemus.

“Niin sanottu golfhenki, toisten kannustaminen ja onnistuneista lyönneistä yhdessä iloitseminen ovat olleet todella hienoja hetkiä.Golfkentällä on ollut paljon hienoja kohtaamisia.”

Innostus kantaa uusille urille

Golfia pelataan ympäri maailman, ja Suomestakin löytyy noin 180 toinen toisistaan poikkeavaa golfkenttää mieleenpainuvien golfkokemusten keräilyyn. Ulkomailla innokasta golfaria odottaa tuhansien golfkenttien tarjonta. Kenttäbongaus vie osan harrastajista täysin mennessään.

”Golfkentällä on ollut paljon hienoja kohtaamisia.”

Poikolaisen perheen yhteiset golfmatkat odottavat tulevaisuudessa. Viime kesänä kenttäbongausta harrastettiin lähinnä Keski-Suomen kentillä. Ahkera harjoittelu tuotti tulosta, ja Poikolaisen tasoitus putosi loppukesän aikana useamman pykälän. Kipinä ei hautautunut edes hankien alle. Talviaikaan svingejä hiottiin YouTube-kanavilta löytyneiden opetusvideoiden avustuksella.

Ensi kesänä Jari Poikolainen aikoo suunnata kotikentälleen uutena kausipelioikeuden haltijana ja jatkaa taitojensa kehittämistä. Golf on vienyt miehen mennessään.

Share on facebook
Share on whatsapp
Share on email
Share on twitter