Golf on vaativa ja kokonaisvaltainen taitolaji. Kehittyminen tapahtuu usein pienissä osissa, ja armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan etenkin lajin alkutaipaleella. Virheiltä ei kukaan ammattilaispelaajakaan voi välttyä. Golfin suola onkin selviytyä niistä.
Kehityksen monet mittarit
Omaa kehittymistä golfissa voi seurata ja arvioida monella mittarilla, joista tasoitus on tunnetuin muttei suinkaan ainoa mittari. Yksittäisiä onnistuneita suorituksiakin saa juhlia.
Tänään pääsin jokaisen vesiesteen yli! En hukannut yhtään palloa! Sain väyläosuman draiverilla lyödessä! En ottanut yhtään kolmen putin viheriötä! Nämä kaikki ovat hyviä mittareita, jotka kertovat pelin kehittymisestä.
Monesti aloittelevat golfarit tykkäävät pelata samaa tuttua kenttää. Peli on usein rennompaa, kun tietää millaisia väyliä on vastassa ja kun ympäristö on muutenkin tuttu.
Tasoituksesta ja sen kehittymisestä ei kannata ottaa paineita. Tasoitus kyllä laskee, usein lähes huomaamatta, sitten kun sen aika on. Alussa tasoituskierroksia kannattaa pelata, kun tunne pelistä on hyvä eikä mukana ole liikaa suoritusta häiritseviä tekijöitä, kuten haastavia olosuhteita tai peliseuraa, joka saa sinut jännittämään tavallista enemmän.
Keskittyminen kannattaa kohdistaa toisaalle kuin kierrostulokseen. Keräämällä pelatessa vaikka par- tai bogey-tuloksia tai yhden putin griinejä kierrostuloksetkin paranevat ilman, että siihen nimenomaisesti keskittyy.
Vinkkejä muilta
Sanotaan että matkimalla oppii, mutta mistä tietää, ketä tulisi matkia?
Golfia jo pidempään pelanneet ystävät ja tutut saattavat tarjota auliisti lyöntivinkkejään, mutta tekniikkaohjeita kannattaa ottaa vastaan pääosin opettavilta ammattilaisilta, jotka osaavat neuvoa jokaista yksilökohtaisesti. Svingejä kun on niin monta kuin on pelaajiakin, Suomessa lähes 150 000. Golfopetusta on tarjolla sekä yksilö- että ryhmätunteina, joten golftunnille voi lähteä myös kaverin kanssa.
Muista pelaajista voi toki ottaa golfin saloja opetellessa mallia, ja kentällä kokeneempia harrastajia kannattaa tarkkailla etenkin pelin sujuvuuden suhteen. Mihin he sijoittavat bäginsä lähellä tiiauspaikkaa tai viheriötä, miten maila valitaan valmiiksi ennen lyöntiä tai miten pelikaverin lyöntejä seurataan siten, että pallo löytyy helpommin?
Keskittyminen kannattaa kohdistaa toisaalle kuin kierrostulokseen.
Kokeneiden pelaajien kanssa kannattaa lähteä rohkeasti pelaamaan. Monissa golfseuroissa järjestetään kummikierroksia, joissa kokeneemmat pelaajat opastavat, neuvovat ja kannustavat aloittelevia harrastajia yhteisellä pelikierroksella.
Kehittyminen lisää motivaatiota, ja taitojen parantuessa golfissa on helppo asettaa itselle uusia tavoitteita. Itseään kohtaan kannattaa kuitenkin olla armollinen – sen golf tulee haastamaan, olit sitten vasta-alkaja tai vuosikymmeniä pelannut harrastaja.
Sujui pelaaminen sitten hyvin tai huonosti, on hyvä muistaa, että golfin tärkein lyönti on aina seuraava lyöntisi. Jo lyötyihin kun et voi enää vaikuttaa.
ENSIN ETUTIILLE
Naisten tiin ja miesten tiin (lyöntipaikan) käsitteet elävät golfareiden puheissa sitkeästi, mutta käytännössä kuka tahansa voi pelata golfkierroksen miltä tiiltä tahansa. Aloittaessa kannattaa pelata ensin edempää, jolloin kenttä lyhenee. Lyöntien pidentyessä ja taitojen kehittyessä haastetta voi lisätä siirtymällä taemmille lyöntipaikoille.
HYVILLÄ MIELIN KIERROKSELLE
Kierrokselle on hyvä valmistautua lämmittelemällä, jos aikaa vain on. Lämmittely ei kuitenkaan tarkoita pallojen lyömistä hiki hatussa, eikä kaikkia pelin osa-alueita tarvitse käydä lämmittelyssä läpi. Harjoittelu on eri asia. Ennen kierrosta on tärkeintä valmistaa keho ja mieli tulevaan.
Keskity lämmittelemään lihaksesi ja tee toistoja sen aikaa, että löydät sopivan rytmin lyönnin liikkeelle. Jos pidät puttaamisesta ja siitä äänestä, kun pallo putoaa reikään, voit hyvin lämmitellä vain puttaamalla. Jos taas draivaaminen on lempilyöntisi, ota hyvillä mielin draiveri bägistä ja anna palaa. Fyysisen lämmittelyn ohella vähintään yhtä tärkeää on lähteä kierrokselle hyvillä mielin.
Ensimmäisillä kierroksilla on hyvä edetä tiiltä viheriölle pääosin lempimailoja käyttäen, ei koko mailasettiin turvautuen. Suurella osalla pelaajista on alusta asti jokin lempimaila, joka istuu käteen ja jolla lyönnit lähtevät useimmiten haluttuun suuntaan. Lempimailoilla pelatessasi pystyt keskittymään harvempiin asioihin ja pelaaminen on alussa rennompaa.
Pidemmät mailat on hyvä ottaa haltuun sitten, kun hyvä rytmi ja lyöntituntuma ovat ensin löytyneet helpommilla lyhyillä mailoilla. Lyöntivalikoima karttuu golfissa vähitellen harjoittelun ja kokemuksen myötä.
