Oli epätodennäköistä, että Dennis Nylund tulisi koskaan kokeilemaan golfia. Näyttelijäpiireissä lajia ei juuri harrasteta, eivätkä mielikuvat golfista sanottavammin puhutelleet. Nylundin oma urheilutaustakin oli varsin toisenlainen: hän oli harrastanut lähinnä vauhtia ja vaaraa tarjoilevia lajeja, kuten skeittausta ja lumilautailua sekä breakdancea.

Skeittaajien ja B-boyden toivelistalla golf ei ole kovin korkealla.

Breandancen Nylund otti tosissaan. Tanssi on lajina hyvin fyysinen ja breakdance tanssilajina erityisesti. Se kiehtoi, ja Nylund hioi omat muuvinsa sille tasolle, että voitti lopulta lajissa maailmanmestaruuden vuonna 2009.

Ei niistä lähtökohdista golfkentälle etsiydytä – mutta onneksi sentään eksytään. Muutaman mutkan kautta. Tarvitaan vain rakkautta ja tietenkin appivanhemmat, joiden intohimo on golf.

Syksyllä 2017 Dennis Nylund kokeili golfia pelaamalla yhdeksän reikää kentällä, jossa ei tarvittu green cardia. Se oli mukavaa, ja seuraavana keväänä hän meni alkeiskurssille.

”Harrastus meni siitä heti syvään päähän. Pelasin ensimmäisenä kesänä varmasti 60–70 kierrosta”, Nylund sanoo.

Golfarina entinen huipputanssija on itseoppinut. Suunnitelmissa on marssia pron pakeille heti, kun aikaa on. Juuri nyt Putouksessa näyttelevän Nylundin kalenterista ei vapaita tunteja löydy. Golfin suoritustekniikkaan Nylund on paneutunut syvällisesti. Se kiehtoo.

”Opin katsomalla. Sitä kautta olen yrittänyt hioa lyöntiäni. Olen treenannut aika paljon. Golfissa minua viehättää eniten hienovarainen tekniikka: kuinka helpon näköistä kaikki on, mutta kuinka vaikeaa se oikeasti onkaan. Olen tekniikkanörtti näissä asioissa. Jaksan hinkata sitä loputtomasti”, hän paljastaa.
Ei siis ole yllättävää, että yksi harrastuksen ulottuvuus Nylundille on harjoittelu rangella. Hän käy siellä mielellään, vaikka ei pelaisikaan.

Toinen asia, josta Nylund todellanauttii golfissa, on sen asettamat vaatimukset henkiselle puolelle ja mielenhillinnälle. Vaikka haaste on miellyttävä, ei lopputulos aina ole kaksinen.

”Vaimollani on green card, ja mielelläni pelasin hänen kanssaan, mutta vaimo ei kestä katsella sitä, että minulla palaa pinna. Toivottavasti ollaan menossa sitä kohti, että pelaamme vielä joskus yhdessäkin”, Nylund nauraa.

Pelikavereita Nylund saa kuitenkin vaimonsa vanhemmista. Heidän kanssaan hän kiertää usein Joroisten Kartanogolfissa, jonka lähistöllä perhe viettää kesänsä. Nylundin leipätyö on Svenska Teaternissa. Teatterinäyttelijöillä on parin kuukauden kesälomat. Aikaa jää siis kivasti golfillekin.
Eniten Nylund pelaa golfia anoppinsa kanssa.

”Olemme sen verran kilpailuhenkisiä, että aina on jotain pientä kisailua. Jos appiukko on mukana, hän voittaa kisat. Mutta se mies ei hetkahdakaan mistään – hänellä on oikein golfluonne”, Nylund analysoi, kenties pientä kateutta äänessään.

Tosissaan Nylund ei halua golfissa kisata. Hän ehti kilpailla breakdancessa pitkään ja toimia sen jälkeen vuosia kansainvälisenä tuomarina. Lajin harjoittelu oli ”fyysistä rääkkiä”, eikä hän enää kaipaa sitä puolta liikunnasta.

Golfin hän haluaa säilyttää rentoutumismuotona ja ”lempeänä liikuntana”. Samalla golf on irtiotto työelämästä. Työkavereiden kanssa hän pelaa hyvin harvoin, koska heistä harva harrastaa golfia, mutta siinäkin on puolensa.

Nylundille ei ole ongelma mennä golfkentälle yksin. Hän pelaa kenen kanssa tahansa ja lähtee mielellään minkä tahansa ryhmän mukaan.

”Golfin kautta olen tutustunut hienoihin ihmisiin. Lähes poikkeuksetta peliseura on tosi kivaa. Kartanogolfissa olen törmännyt myös aikamoisiin hahmoihin, ja ehkä sieltä on poimittu jotain myös Putouksen hahmoon”, hän vihjaa.

Golfiin on paljon helpompi päästä kiinni kuin uskoisikaan.

Yksi intohimon tason mittari on aamuherääminen. Nylund nimittäin sanoo olevansa kaikkea muuta kuin aamuvirkku. Hän inhoaa aikaisia herätyksiä, eikä saa väännettyä itseään jalkeille kuin väsytystaistelun kautta.

”Mutta annas olla, jos kyseessä on golf. Ei ole mitään vaikeutta nousta ylös. Kahvit koneeseen, paitaa päälle ja kentälle.”

Yhtä mielellään hän on kentällä vuorokauden toisessa päässä. Kesäiltana, toisinaan alkuyöstä, sillä joskus Nylundin peli-ilta venyy pitkäksi. Jos peli ei ole 18 reiän aikana loksahtanut kohdilleen, suuntaa hän mielellään takaisin ykköstiille pelaamaan yhdeksän reikää itsekseen. Kerran tällaisen reissun jälkeen löytyi kuulemma draivikin. Lyönnin liikkeeseen ja ennen kaikkea sen rytmiin löytyi uusi ajatus, minkä ansiosta avauslyönnit ovat edelleen pysyneet suhteellisen hyvin hallussa.

Kaikkein nautinnollisinta golfkokemusta Nylundin ei ole vaikea löytää.

”Tein viime kesänä 58-asteisella wedgellä eaglen. Se tunne oli aivan infernaalinen! Sen jälkeen pelasin loppukierroksen ajan elämäni parasta golfia. Jotain aukesi.”

Sen suurempia haaveita Nylundilla ei golfin suhteen ole. Hän ei haaveile pelaavansa nimekkäitä kenttiä toisella puolella maailmaa, mutta voisi mielellään piipahtaa etelän lämmössä perheensä kanssa golflomalla.

”Tavoitteeni on saavuttaa puhtaus. Että pystyisin lyömään puhtaasti ja että saisin pidettyä pelin puhtaana koko kierroksen ajan”, hän luonnehtii.

”Ja olisihan se kiva oppia joskus puttaamaan. Se vain on minulle hankalaa. Välillä se hetken luonnistuu ja sitten taas tökkii. Enimmäkseen tökkii.”

Jos Suomessa joskus tehtäisiin golfaiheinen elokuva tai sarja, olisi Nylund siinä todella mielellään mukana. Hän haluaisi olla mukana kertomaassa tarinaa siitä, miten vaikea laji golf huipputasolla on.
”Se maailma on kova, ja silti suomalaiset pystyvät siellä menestymään.”

Lopuksi Nylund haluaa lähettää terveisiä. Pyyntö on painetussa mediassa erikoinen, mutta menköön.
”Kokeilkaa golfia ilman ennakkoluuloja. Golfiin on paljon helpompi päästä kiinni kuin uskoisikaan. Ei se ole sen kummoisempi laji kuin muutkaan. Sinne vain. Golfarit ovat ystävällistä ja iloista porukkaa. Iloisia siitä, että uusia ihmisiä tulee lajiin. He ottavat kyllä mukaan.”